Sattuma on jumala. Silitän kortin selkää. Sileää, kuvioitua selkää. Tiedän että se on hereillä, että sillä on silmät auki toiseen suuntaan. Kuljetan sormiani kortin laitoja pitkin. Aurinko paistaa jo toisella puolella, mutta en halua raottaa verhoja vielä. Haluan elää odotuksessa, ajassa ennen ajanlaskun alkua. Hetkessä, jossa kaikki on vielä mahdollista. Olen tehnyt päätökseni. Nyt kaikki on korkeimman kädessä. Jumaluus virtaa korttiin, tekee sen kuumaksi sisältä, saa sen väreilemään. Lasken kortin käsistäni vihreälle kankaalle ja nojaudun taaksepäin. Suljen silmät ja tunnustelen yhteyttäni korttiin. Tällä hetkellä ei ole kysymystäkään siitä, missä on maailmani keskipiste. Olemukseni on pohjia myöten suuntautunut kohti paljastumisen hetkeä. Heiveröinen, lähes painoton esine kannattelee tällä hetkellä koko maailmaa. Se on avain, jota kääntämällä aukeaa ovi tulevaisuuteen. Hänen katseensa juuri tänä aamuna määrittää sen, mikä on tulevaisuus, olenko voittaja vai häviäjä, saanko pitää paikkani maailman keskipisteessä vai joudunko tuuliajolle. Nousen seisomaan. Haluan ottaa kohtalon vastaan pystypäin. Tulkoon mitä tulee. On tuomion aika.

I feel sick. I have been spending hours and hours tied to this machine. No food. No drink. My head is spinning. Miksi englanniksi? Oma äidinkieli tuntuu kadonneen johonkin ja tilalle tullut tämä nonsense. Nothing is real, nothing to get hung about. Jos olisin lopettanut kun olin voitolla… niin mitä sitten? Olisin pelannut lisää niin kuin teinkin. As I did. As was. As has been. You are my destiny. Destinys child. Child in time. Oh my God I feel sick. Or do I? Itte asiassa ei tunnu missään. Kaikki on kevyttä höttöä. Valkosta leipää ja kirkkaita valoja. Rasva-altaasta nousee kärvennettyjen ranskalaisten meri. Titanic. How much is that? How low can you go? Skjuusmii. Sillä rahalla mitä tienaat tosta hampurilaisten paistamisesta. Teinipillu. Work out you fat fuck. Laitti kokista por favoor. Heroiinia. Laittikokista suoraan suoneen. Mitä jos soittaisi äidille? Täällä tuhlaajapoikasi syö geenimanipuloitua putsattua vehnäleipää ja hormoonihaa maailman laidalla tutisevan muovipöydän äärellä keskellä kadotettujen sielujen heijastusten merta. Oi äiti oi alkuperä oi suomalainen maaseutu miksi minut hylkäsit. Vielä hetki sitten olin lapsi ja kaivoin matoja mullasta. Sick fuck. Kaipaan alkuperää. Kaipaan kosketusta. Teinihuora tuo doublecheesen pöytään. Revin silmilläni hampurilaisketjun hoitsuhaalarit sen päältä ja raiskaan sen niin että muovikalusteet kimpoilee ja jääkuutiot liukuu ja finnit purskuaa. I will dig and lick my way to the centre of the universe. Back to you mom. In a minute. In a second. In a split second. Kohta minusta lähtee joku hallitsematon irti ja paiskautuu valtavalla voimalla ja paistinrasva ja fuck my pale face tossa mustassa ikkunassa liikkumattomana kun joku naamari ja tää valtava systeemi kaikki noi citymaasturit ja kaikki on ajanut musta yli. Mä oon ihan littee. Hampurilaiset menee reiästä sisään. Tyhjästä kolosta, jossa miljoona rottaa sitä odottaa. Yellow teeth. I haven’t brushed my teeth in ages. Tupakointi on tissin korviketta. Näin sitä mennään kieltä pitkin. Ajatukset poreilee pintaan como es las gasolinas lätäkön päällä. I have reached the surface. Ostan kiiltävän suitin ja kengät, joita en koskaan likaa maan mutaan. Kuljen autosta asvaltin kautta kasinolle ja kokolattiamattoja pitkin huoneeseen, crispy white sheets waiting. White sands. Silicon dreams. Whatta hell, whatta fuck. Aina olen ollut pinnallinen, pintamies, valehtelija, pokerinaama. Selviytyjä, pelimies. Whatta hell. Tää on mun maailmani. Tässä maailmassa arvostetaan näitä ominaisuuksia. Nopeutta ja röyhkeyttä. I’m gonna make it. Easy does it ja isket kun tilaisuus tulee. Täytyy vaan uskoa siihen että on natural talent ja jonain päivänä tulee big bucks kun sä vaan keep on trying.

Reflections in the surface of the machine.